Astrologian Historia Skandinaaviassa

Astrologian Historia Skandinaaviassa

 

Käännös: Heli Nuotio

Ensin Julkaistu OPAn Career Astrologer Magazine 1/2020

 

Pohjoismaista astrologian historiaa on hädin tuskin tutkittu ja tieto siitä loistaa poissaolollaan.

Voidakseen ymmärtää Skandinavian historiaa on tärkeää paneutua kansalliseepoksiin. Kansalliseepos on kirjallinen teos, joka tavoittaa kunkin maan ominaisen hengen. Usein ne kuvaavat myös kansakunnan erityisiä, kulttuurisidonnaisia, muinaisia uskomuksia. Norjassa, Ruotsissa, Tanskassa, Islannissa tai Suomessa asuneilla ihmisillä oli vahva usko omiin luonnonhenkiin ja jumaliin, sellaisiin kuten Tor, Odin tai Freja ja Suomessa Ahti, Ilmari ja Tapio. Sellaiset kansalliseepokset kuten Islannin sagat, Eriksgatan, Eddan tai Kalevala pitävät sisällään tietoa esimerkiksi tähtien katsomisesta, joka on ollut erittäin luonteva osa elämää, erityisesti terveyteen tai ennaltanäkemiskykyyn liittyen.

Kaikesta huolimatta minusta vaikuttaa siltä, että astrologia seurasi muita filosofiavirtauksia, kuten Uusplatonismi, kirkko ja reformaatio. Siitä johtuen se saavutti Skandinavian viimeisenä alueena Euroopassa. Tilastot kertovat kuitenkin jostain toisenlaisesta…

Musta surma

Vuoden 1342 tienoilla rutto saavutti Norjan rannikon leviten yli koko maan surmaten n. 1/3 osan väestöstä. Tuon ajan muistiinpanoja tutkiessa, törmää yhtäkkiä mielenkiintoiseen lainaukseen, joka kertoo taivaalla olevasta epäsuotuisasta asemasta, joka johtaa katastrofiin. Tarkemmin sanottuna se viittasi Marsin, Saturnuksen ja Jupiterin asemaan Vesimiehessä 24. maaliskuuta 1345, joka aiheutti taudin puhkeamisen. Sen lisäksi oli vielä kohtalokas Kuun pimennys maaliskuun 18. päivänä. Huomaamme, että astrologiaa siis harjoitettiin tehokkaasti huolimatta siitä, että Ruotsin laki kielsi sen vuoden 1300 tienoilla. Olaus Magnus (1490-1557), joka oli ruotsalainen kirjailija, v. 1400 kertoo meille ikivanhoista Ruotsin kansallisjumalista ja mainitsee, temppelipaikat, joissa palvottiin Cerestä (Hyvä äiti) ja Dianaa. Kuinka ne liittyivät astrologiaan, jäi epäselväksi.

Riimut

Viimeisimmässä versiossa riimujen aakkosista on 12 päämerkkiä. Vaikka se ei olekaan täsmällinen kopio eläinradasta voidaan havaita samankaltaisuuksia. Muinaisessa pohjoismaisessa Eddan-teksteissä on havaittavissa eräänlainen eläinratajärjestelmä. Eddan on tekstikokoelma, joka on kirjoitettu Norjan ja Islannin joissakin osissa vuosina 800 – 1000. 

On mahdollista, kuten tanskalainen astrologi Claus Houlberg on sanonut, että se tiede, jota nykyään kutsumme astrologiaksi, tuli pohjolaan renesanssin mukana, vaikkakin kansallliseepoksissa ja muissa teksteissä olikin useita menetelmiä ja merkkejä, jotka viittasivat vakiintuneeseen mielenkiintoon tähtikuvioiden tulkitsemisemisesta.

 

 

 

Maiden väliset erot

 

SUOMI ja RUOTSI 

Astrologian harjoittamisesta Suomessa keski-aikana on kirjoitettu vain vähän, koska Suomi oli osa Ruotsia. Vailla omaa kirjoitettua kieltä pitkälle 1800-luvulle, kaikki kansanperinne oli suullista tietoa, kunnes se kirjattiin osana kansallisromantiikkaa ennen Venäjän vallankumousta.

Suomen muinaiset jumalat Ahti (vesi), Ilmarinen (ilma), Tapio (metsä), Lohjatar (kuoleman jumalatar) osoittaa samankaltaisuuksia muiden pohjolan jumalhahmojen kanssa. Niitä ovat Tor, Odin tai Freja. Suomalaiset elivät pisimpään suhteellisessa eristyneisyydessä Skandinavian vaikutuksista erilaisesta kielestä johtuen.

Suomalainen piispa ja reformoija, Mikael Agricola, joka opiskeli Lutteria, kirjoitti ensimmäisen suomalaisen kirjan vuonna 1543. Hän osoitti myös kiinnostusta kulttuuriin ja kirjoitti siitä teksteissä, jotka myös pitivät sisällään astrologisia viitteitä.  Jumalan miehenä hänen rukouskirjansa kuvituksena oli jopa astrologinen kalenteri. Vanhimmat tekstit on saatavilla ainoastaan ruotsiksi ja latinaksi, sillä Suomi oli osa Ruotsia vuoteen 1809 asti. Siitä huolimatta Suomi tunnettiin myös tärkeästä astronomista ja astrologista nimeltään Forsius. Sigrid Forsiuksella oli todellakin harvinaislaatuisen myrskyinen elämä.

Saksassa opiskellessaan hän julkaisi ensimmäisen almanakan, jossa oli Prognosticum Astrologicum, joka saattoi hänet konflikteihin sekä kirkon että sen ajan tutkijoiden kanssa. Hänellä sanottiin olleen kiivas luonne ja hän ajautui usein konflikteihin. Hänet tuomittiin jopa vankilaan Ruotsissa. Vuonna 1617 hän julkaisi Great Prognosticationin, joka antoi perustietoa taivaallisten kehojen vaikutuksesta Maaplaneetan muutoksiin. Osia hänen kirjoituksistaan oli laajalti Skandinaviaan levinneessä Farmers Almanac-julkaisussa.

Elämänsä aikana Forsius oli kaksi kertaa ehdokkaana Uppsalan yliopiston professuuriin Ruotsissa. Noiden ehdokkuuksien välissä hän oli kaksi kertaa vankilassa, kävi Lapissa tutkimusmatkoilla, kirjoitti paljon tekstejä ja kirjoja fysiikasta, almanakkoja sekä erilaisia astrologisia ennusteita. Hänet saattoi nähdä makaamassa kylmällä maaperällä tuntikausia kirja rinnallaan tuijottaen taivaalle…hän oli jotensakin outo tyyppi. Hänen kirjoituksiaan arvostettiin korkealle useissa maissa ja ne saivat monia reaktioita aikaiseksi.

Ruotsissa vuonna 1617 käydyn Ethica Christiane-väittelyn jälkeen astrologian ajateltiin olevan Magica Illicita eli kiellettyä magiaa. Arvostelut annettiin suoraan kuningas Gustava II:lle, jolloin ilmapiiri muuttui. Samaan aikaan julkaisi professori Stenius kirjoituksen “The tract Against Astrology”, jonka jälkeen Forsius ei ollut enää kuninkaan suosiossa. Astrologiaa alettiin vainota (vaikka Ruotsi olikin suhteellisesti ystävällisempi alue tässä mielessä verrattuna Iso Britanniaan tuona aikana). Syytökset saatanan palvonnasta johtivat vainoon, joka huipentui Ruotsissa ja Suomessa 1600-luvun puolivälissä reaktiona Hammer of Witches – Malleus Maleficarum -kirjaan (1487). Frosius karkotettiin Uppsalan yliopistosta, jolloin hän palasi Etelä Suomeen, missä hän vietti lopun elämästään pappina. Hänen mukaansa on nimetty pieni tähti.

RUOTSI

Ruotsalaista julkaisua, nimeltään Eriksgatan, voidaan verrata Suomen kansalliseepokseen Kalevalaan. Se on kertomus kuningas Magnus Erikssonin elämästä ja seikkailuista (1335), mutta siinä on myös paljon muuta tärkeää informaatiota ihmisten (kuninkaiden) elämästä tuona aikana samoin kuin heidän kiinnostuksestaan tähtiä, erityisesti Kuun asemaa kohtaan. Nimetön ruotsalainen kirjailija kommentoi astrologiaa jo varhain 1400 vuosisadalla, kauan ennen kuin astrologisia tekstejä ilmestyi ja käännettiin saksan kielestä.                                                                

Toinen vuonna 1508 julkaistu kirja, joka vaikutti Ruotsissa, oli almanakka, jota maanviljelijät käyttivät. Kirjan nimi oli ”Bondepraktikan”. Se ilmestyi Saksassa ja käännettiin ruotsiksi ja saapui maahan 1600 luvulle tultaessa. Tuota kirjaa käytettiin laajasti päivittäin apuvälineenä taivaankappaleiden ja planeettasijoittumisten mukaan elämiseksi. Tuo kirja löytyy itseasiassa vieläkin painettuna. Se on myöskin yksi ensimmäisistä astrologista tietoa sisältävistä kirjoista, joita luin lapsena. 

Muutaman sadan vuoden aikana 18. ja 19. vuosisadan välillä astrologiaa harjoitettiin maan alla Ruotsissa. Sitä harjoitettiin suljetuissa ryhmissä, alakulttuureissa tai salaisissa järjestöissä. Ruosi julkaisi ensimmäisen astrologiakirjansa “Stjernornas Profetior” vuonna 1872.

Tankalainen astrologi Claus Houlberg ajoittaa astrologian tulleen Tanskaan 14. vuosisadan lopulla (kts. lähde alla) osana renesanssia. Hän määrittelee myös samaan aikaan, että historiassa aiheesta ei ollut tietoa riittävästi. Suuri määrä tietoa siirtyi luonnollisesti Saksasta Tanskaan. Tycko Brahe maailmanlaajuisesti tunnettu aatelinen tanskalainen astronomi, jolla on merkittävä vaikutus vuonna 1576 Hvenin-saarelle perustamansa ensimmäisen observatorion takia. Sen nimi oli Uraniaborg, missä oli työkaluja Brahen kehittämään observointeihin. Valitettavasti rakennuksesta ei ole tänä päivänä jäljellä mitään.

Tämä alkoi hänen saatuaan Prahan keisarilta pyynnön tehdä lista vuoden epäonnekkaimmista päivistä, jotta keisari voisi olla valmistautunut. Nuo päivät sisällytettiin myöhemmin maanviljelijöiden almanakkaan ”Bondepraktikan” seurattavaksi. Epäonnekkaita päiviä oli 33 kappaletta vuoden aikana, joista useimmat niistä sattuivat tammikuulle. Vuonna 1572 taivaalla havaittiin uusi tähti, joka herätti suurta mielenkiintoa ihmisissä samalla se sai aikaan myös pelkoa mitä se saattaisi tarkoittaa. Se synnytti teorioita maailmanlopusta tai kauheasta sairaudesta. Myös Brahe opiskeli tuota tähteä ja hän julkaisi myös ensimmäisen artikkelin aiheesta, jolle hänellä ei kuitenkaan ollut selitystä. Myöhemmin De nova Stella:ssaan hän seuraa supernovaa, joka tunnetaan Keplerin supernovana, joka oli näkyvissä lähes vuoden ajan 1604-05. Brahe on epäilemättä pohjoisten maiden historian kaikkein tunnetuin astrologi.

NORJA

Norja oli onnekas, että sillä oli yhteys Islannin kansanperintöön, johon tuli paljon lisää materiaalia kansalliseepos Eddanin kautta samoin kuin Havamalin, Heimskringlan tai Islannin sagojen kautta. Norja oli 1300-luvulla myös osa Ruotsia ja mailla oli pitkä yhteinen rannikko, missä merenkulkijat tunsivat yleensä taivaan tähdet, joita käytettiin navigoinnin välineinä. Epäilemättä näillä vaikutteilla oli myös tärkeä vaikutus Ruotsin historialliseen kehitykseen. Astrologia mainitaan kansanperinnössä ja se voidaan nähdä myös sagoissa sekä taruissa. Norjassa rutto puhkesi ensimmäisenä vuonna 1349, jolloin tuo epäonnekas tähtikonstellaatio liitettiin siihen. Myös yllämainituissa maissa astrologian avulla pyrittiin auttamaan sairauden ja kriisien aikoina renesanssia edeltävän tiedon avulla. Sen ajan almanakoissa kuva, jonka nimi oli “The astrology of the anatomic man” osoitti mitä ruumiinosia hallitsi mikäkin tähtimerkki.

Kirjailja Gina Dahl kertoo, että Norjassa astrologia kiinnosti ehdottomasti keskiajalla, mutta organisoidun, akateemisen organisaation puuttuminen aiheutti sen, että jälkiä astrologian vanhimmasta kiinnostuksen muodoista on vain kirjallisuudessa, joka kertoo enteistä ja ennustuksista, jotka perustuvat ihmisiin vaikuttaviin taivaallisiin kehoihin. Tuolta ajalta ei ole kuitenkaan säilynyt yhtään laskettua karttaa. Tiedämme, että Tanskassa oli astrologisia keskusteluja jo1200 luvulla.  Norjassa ensimmäinen astrologiaa puolustava kokonainen teksti Epideigma  julkaistiin vuonna 1583 Jens Nilssonin toimesta. Kirjassaan hän kertoo, että kiinteitä tähtiä on 1200 kpl. Hän kuvailee myös, että planeettojen väliset yhtymät saavat aikaan myrskyjä ja ilmanstonmuutoksia.

Astrologia haastettiin Euroopan maissa, toisinaan sitä arvostettiin, toisinaan se kiellettiin. Tänä päivänä Pohjoismailla on omat astrologiset yhteisönsä: Suomessa on kaksi astrologista organisaatiota (Skandinavian vanhin, joka on yhä aktiivinen perustettiin vu. 1962) sekä Astrologos-julkaisu. Ruotsissa on kasvava yhteisö. Ensimmäinen yhteisö perustettiin v. 1910. Tanskassakin on organisaatioita samoin kuin julkaisu sekä maailman ensimmäinen astrologinen museo. Norjassa on valtion rahoittama täysin toimiva astrologinen koulutusjärjestelmä!

Näin siis astrologia on selvinnyt kivikkoisen historian läpi tai kenties Skandinaavit noudattivat kuningatar Christinan neuvoa: “Parasta, että tunnet astrologiasi ja lääkityksesi, niin ne eivät voi huijata sinua.”

Anne Sundell on suomalainen astrologi. Hänellä on maisterin tutkinto kehityspsykologiassa ja diplomi Mercury Internet School of Psychological Astrology (MISPA) -koulusta. Tällä hetkellä hän keskittyy parisuhdeastrologiaan. Hän on myös julkaissut kirjoja ja tunnettu luennoitsija.

 

Viitteet:

Bogdan, Hammer, Western Esotericism in Scandinavia (2016)

Martin Kjellgren, Timing The Prophets – Astrology, Orthodoxy and the World of God in Early Modern Sweden (2015)

Niloe, En liten bok som kallas Bonde Praktika (1875)

Claus Hallberg, Dansk Astrologis Historie (2019)

Karlsson, Ulvros & Zander, Historieforskning på nya vägar (2006)

Kiiskinen (aik. Pursiainen), T.: Sigfridus Aronus Forsius (noin 1560–1624), astrologi, kirjailija, kirkkoherra. Teoksessa: Suomen kansallisbiografia 3, Forsblom – Hirn. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Hämeenlinna (2004)

Eskil Rasmusen, Astologins Udvicklingshistoria – Fra Babylon til den sorte död (2008)

Uusisuomi- Suomen Tulevaisuus- parhaimmat ennustukset (2019)

Writings of Gothus Aurentius Paulinus 1617

Hökberg Thea, Stockholms Tidning 1836 article Runorna

Håkan Håkansson, Profeten Tycho Brahe. Astrologi och apokalyps i 1500-talets naturvetenskap

https://en.wikipedia.org/wiki/Tycho_Brahe

https://finland.fi/arts-culture/kalevala-the-finnish-national-epic/

http://www.astrologi-vintergatan.com/ganstenprint.htm

https://sv.wikipedia.org/wiki/Ydalir

https://web.archive.org/web/20040803003750/http://sunsite.berkeley.edu/OMACL/Heimskringla/

 

Kuvalähteet

Runes; The Elder Futhark was discovered in Gotland, Sweden, inscribed on the Kylver Stone, and dates back to 400 AD. 

The world of Tyko Brahe 

Forsius Sigrid Svenska Folkskolans Vänner

Annen Kuva: Elise Baumann

 

 

No Comments

Post A Comment